Tällä sivulla esitellään kasvattajaa ja kissalan kasvatusperiaatteita sekä kerrotaan, mistä kissalan nimi syntyi.

Kasvattajan esittely

Olen Sari-Maarit Peltola, Sariksi voi vallan mainiosti kutsua. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta olen asunut Jyväskylässä 90-luvulta lähtien – tosin välillä asunut Malesiassa asti.

Lapsuudenkodissa meillä oli aina maatiaiskissoja ja koiria. Koti oli maalla ja kissat ulkoilivat vapaasti pihalla, joten olin itsekin pitkään sitä mieltä, että kissan pitää saada metsästää vapaasti. Onneksi oma ajattelu on muuttunut tämän jälkeen ja nykyään kissat ulkoilevat meillä ainoastaan lasitetulla parvekkeella tai valjaissa. Aiemmin rivitalossa asuessa meillä oli kissatarha ja suositten sitä lämpimästi. En myy kissaa vapaasti ulkoilevaksi edes maaseudulle.

Ensimmäisen oma kissani oli jätti-iso maatiaskissa Martti. Toinen kissa 3-vuotiaana eläinten turvakodista hankittu maatiaiskissa Nasu. Lisäksi meillä on asunut radgoll Luna. Tällä hetkellä kodissamme asuvista kissoista vanhin on 12-vuotias musta maatiaskissa Stella. Venäjänsinisten ja Stellan lisäksi meillä asuu valkokirjokilpikonnan värinen maatiaiskissa Mindy, joka hankittiin eläinsuojeluyhdistyksen kautta syksyllä 2022. Eläinsuojelutaustastaan johtuen Mindy ja Nasu olivat erittäin arkoja meille tullessa, mutta niistä tuli reippaita ja kilttejä kissoja.

Venäjänsinisiin tutustuin entisen työkaverin kautta. Hänellä oli kaksi venäjänsinistä kissaa, joiden ulkonäköön ja luonteeseen ihastuin. Meni kuitenkin melkein 10 vuotta ennenkuin hankin venäjänsinisen, koska meillä asui silloin Nasu, jonka osalta oli tiedossa jo ennen meille muuttoa, ettei tule toimeen muiden kissojen kanssa. Meidän koirien kanssa Nasulla ei ollut mitään ongelmia.

Ensimmäinen venäjänsininen kissa Leo muutti meille helmikuussa 2019. Leoa hankkiessa toiveena oli kissa, jonka kanssa voisi käydä näyttelyissä. Sen toiveen Leo todella täytti! Ensimmäisessä näyttelyssä tuomari Arja Martikainen sanoi kuitenkin jotain, joka käytännössä muutti meidän elämän. Hän sanoi, että ”näin iso kolli olisi hyvä saada jalostukseen” ja lopulta Leon kasvattajan kissalaan teetettiin Leolle kahdet pennut.

Leoa naisiin kuskatessa kypsyi pikku hiljaan kypsyi ajatus kasvattamisen aloittamisesta itsekin. Kissalan kantaemo Minni muutti meille syksyllä 2020 ja Asta aivan eri sukulinjan edustajana kesällä 2022. Kaikkien kolmen kanssa käytiin näyttelyissä sen verran, että tittelinä on International Champion. Nykyään käymme näyttelyissä etenkin Hilpan ja Liinun kanssa.

Tarina Cloudsdale’s-kasvattajanimen takaa

Kissalani kasvattajanimi Cloudsdale’s hyväksyttiin FIFe-järjestössä 24.9.2020. Sitä ennen olin suorittanut Suomen Kissaliitossa kissankasvattajan peruskurssin. Myöhemmin olen suorittanut jatkokursseja ja toiminut assistenttina kissanäyttelyissä.

Haasteellisinta kasvattajanimen keksimisessä oli se, että halusin saman nimen myös kennelille. Nimen keksiminen oli erittäin haastavaa, koska aina jommasta kummasta järjestöstä (Kissaliitto/FIFe ja Kennelliitto/FCI) löytyi sama tai liian lähellä oleva nimi.

Kasvattajanimen keksi nuorin tyttäreni, joka teini-iän kynnyksellä innostui katsomaan My Little Pony -sarjaa englanninkielisenä versiona. Sarjassa on paikka nimeltä Cloudsdale (Pilvilaakso), joka on pilvien päälle rakennettu kaupunki. Siellä asuu pegasosponeja ja sähikäisiä ja siellä valmistetaan mm. pilviä ja lumihiutaleita. Vanhin lapseni harrasti aktiivisesti poniraveissa käymistä, valkoiset muhkeaturkkiset koiramme näyttävät etenkin nukkuessaan poutapilviltä ja kutsuimme ensimmäistä venäjänsinistä (pentuna sangen villiä) kissaamme sähikäiseksi, joten nimi tuntui meidän perheelle sopivalta.

Kasvatusperiaatteet

Minulle on aina ollut tärkeää tehdä kasvatustyötä terveys ja luonne edellä. Tästä johtuen koirankasvatus jäi omalta osaltani ennenkuin se ehti kunnolla alkaakaan.

Venäjänsininen on rotuna yksi alkuperäisroduista ja sen terveystilanne on säilynyt hyvänä. Suurin terveysongelma on hammaskivi, joka on suurin terveysongelma kaikilla kissoilla rodusta riippumatta. Sitä pystyy ehkäisemään aktiivisella hampaiden harjaamisella.

Luonteen osalta venäjänsinisissä esiintyy yhä arkuutta, mutta rotu on kehittynyt sen suhteen huomattavasti parempaan suuntaan. Varauksellisuutta vieraita kohtaan esiintyy, mutta esimerkiksi Hilppa on vähän liiankin innokas ihmisten lähestyjä, sillä saattaa hypätä täysin tuntemattomienkin ihmisten olkapäälle! Pidän tärkeänä sitä, että meiltä ja sijoituskodeista lähtevät kissanpennut ovat tottuneet elämisen ääniin ja erilaisiin ihmisiin heti pienestä pitäen. Silloin niistä ei todennäköisesti tule arkoja ja varauksellisia, vaan seurallisia kissoja. Kissojen sosiaalistaminen on erittäin tärkeää, vaikka siitä puhutaan paljon vähemmän kuin koirien sosiaalistamisesta.

Luonteen ja terveyden lisäksi etenkin jalostukseen jäävien osalta myös rotumääritelmän mukainen ulkonäkö on tärkeä asia. Monilla Minnin jälkeläisillä on hieno silmäväri ja isot silmät (esim. sijoituskissamme Lupe), kun taas Astan jälkikasvun osalta paras puoli on uuden rotumääritelmän mukaiset hienot korvat ja upea turkki. Jossain vaiheessa lähiaikoina yhdistämme yhden pentueen osalta nämä linjat. Muita osin ne pidetään erillisenä sen varalta, jos ilmenee jotain terveysongelmia.

Jalostuskissoille tehdään aina verikokeet (Felv ja Fiv) ja testataan veriryhmä. Lisäksi tähän mennessä kaikille venäjänsinisille on tehty silmätarkastus, vaikkei se olekaan pakollinen.

Kissalaan on rekisteröity myös kaksi Pyhä birma -rotuista pentuetta. Kyseessä on aikuiselle tyttärelleni hankkimani kissa, jolle teetettiin yhdet pennut ja lisäksi emon kaveriksi jääneen kissalle teetettiin pennut. Jatkossa keskitymme pelkästään venäjänsinisiin.

Tulevaisuuden suunnitelmat

Kissojen kasvatus on itse asiassa suunnitelmani siihen, että noin 10 vuoden päästä alkavina eläkevuosina on järkevää ja mielekästä tekemistä/harrastamista. Tavoitteena on tällä hetkellä teettää noin 2 pentuetta/vuosi, mutta eläkeiässä ehkä hieman enemmän. Toinen vaihtoehto eläkepäiville on vapaaehtoistyö kissojen parissa eli sijaiskotina toimiminen esim. luonnosta löydetyille tai muuten pelastetuille kissanpennuille.

En voi edes kuvitella elämää ilman kolmea koota eli kahvia, kirjoja ja kissoja.

Sari